Härkösenlahdessa rihmamaista sinilevää

Härkösenlahden kunnostusta edistävän työryhmän jäsenet Matti Koro, Kirsti Perähuhta ja Nina Snellman sekä Kokoenmäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen Hanna Arola huomioivat, että lahden kapeimman kohdan sillan alta virtaavan veden vaihtuvuus on pieni.

Härkösenlahdessa vedenpinnassa on havaittu mustaa rihmalevyä, joka on vedestä otettujen näytteiden tulosten perusteella osoittautunut Oscillatoria limosa -sinileväksi.

– Rihmamainen sinilevä ei ole myrkyllistä mutta on esteettinen haitta. Hygieeninen laatu on näytteiden tulosten mukaan erinomainen, kommentoi Härkösenlahden kunnostusta edistävän työryhmän puheenjohtaja Nina Snellman.

Rihmamainen sinilevä nousee kesällä pintaan ja painuu syksyllä pohjaan, missä se maatuu ja tuo lisää ravinteita lahteen.

– Metaanipurkaukset lahden pohjasta saattavat nostaa levää pintaan. Maatuessaan levä tuo lahteen lisäravinteita, Snellman huomautti.

Näytteet otettiin joitakin kuukausia sitten, ja ne tutkittiin Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä yksikössä Luomuksessa.

Härkösen Kyläyhdistys ry toimii lahden kunnostusta ajavan työryhmän taustalla, ja sen jäseniin kuuluvat Nina Snellmanin lisäksi Kirsti Perähuhta, Matti Koro, Eeva Antila ja Tarmo Kivelä. Osa työryhmästä kokoontui viime viikolla pohtimaan lahden tilannetta yhdessä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ympäristöasiantuntija Hanna Arolan kanssa.

Rihmamaisen sinilevän muodostumisen taustalla on vedenvaihtuvuusongelma lahdessa. Ongelma on ollut tiedossa jo vuosien ajan. Ala-Härkösen tiellä on ollut pitkään silta, joka on viimeksi uusittu 15 vuotta sitten. Lahden päässä sijaitsevan silta-aukon leveys on vain 1,8 metriä ja vesi on siinä kohtaa matalalla.

– Sillan alta pääsee kulkemaan soutuveneellä vain juuri ja juuri. Vettähän on lähihistoriassa laskettu huomattavasti Näsijärvellä, ja lahti on ollut aiemmin avonaisempi ja isompi, Snellman vahvisti.

Lue lisää Suomenselän Sanomista 17.10.