En koe ole­va­ni eri­tyi­sen lii­kun­nal­li­nen, mut­ta ha­lu­an sil­ti liik­kua ja suo­sit­te­len lii­kun­taa kai­kil­le. Elä­män­ko­ke­mus on osoit­ta­nut, et­tä oli­si pi­tä­nyt jo pal­jon ai­em­min ha­vah­tua van­huu­den vai­vo­jen en­nal­ta­eh­käi­syyn. Lii­ke on to­del­la­kin lää­ke!

Hyvä kun­to li­sää hy­vää oloa niin mo­nel­la ta­val­la, et­tä noi­den hyö­ty­jen lu­et­te­le­mi­ses­ta tu­li­si pit­kä lis­ta. Kii­tos siis kai­kil­le niil­le, jot­ka työs­ken­te­le­vät työs­sään tai va­paa-ajal­laan ih­mis­ten lii­kut­ta­mi­sek­si ja ter­vey­den yl­lä­pi­tä­mi­sek­si. Ter­vey­den edis­tä­mi­nen on kes­keis­tä työ­tä ja sitä oi­ke­as­taan me kaik­ki voim­me teh­dä omak­si ja tois­ten hy­väk­si.

Kun­to­pyö­räl­lä pol­kies­sa­ni aloin taas fi­lo­so­foi­da, ku­ten ta­pa­na­ni usein on. No­peus­mit­ta­rin lu­ke­miin ja ajet­tu­jen ki­lo­met­rien mää­rään pys­tyn vai­kut­ta­maan, mut­ta ai­ka kul­kee vää­jää­mä­tön­tä, ta­sais­ta, vauh­ti­aan riip­pu­mat­ta sii­tä, pol­jen­ko vai en.

Voi­si siis ver­ran­nol­li­ses­ti to­de­ta, et­tä ikää meil­le kai­kil­le tu­lee vää­jää­mät­tä ta­sai­seen tah­tiin, mut­ta elä­mi­sen si­säl­töön ja vauh­tiin sekä mat­kan tai­pa­lei­siin voim­me vai­kut­taa.

Jo­kai­nen ha­lu­aa elää mah­dol­li­sim­man ter­vee­nä ja pit­kään. Kun­toil­len sii­hen on suu­rem­mat mah­dol­li­suu­det kuin pai­kal­laan py­sy­en!