Seurakunnan puolustaminen lienee ennen kaikkea Pyhän Hengen tehtävä. En koe olevani ajamassa seurakuntaa alas tai nostamassa sitä ylös. Olen ilmaissut tahtoni alttarilla hoitaa palveluvirkaani uskollisesti Jumalan sanan ja kirkon järjestyksen mukaisesti. Nykyistä tehtävääni hoidan luottamushenkilön roolissa parhaalla ymmärrykselläni ja tiedolla, jota olemme liitosasioissa käsitelleet demokraattisesti ja kirkkolain mukaan jo toista vuotta.
Suomen ev.lut. kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jota säätelee lainsäädäntö ja suhteellisen raskas hallinto muihin uskonnollisiin yhteisöihin verrattuna. Kirkolla on tehtäviä, joista se ei voi sanoutua irti. Kirkko on yhteisö, joka elää kirkkovuoden mukaan. Seurakunta ei voi päättää juhlia joulua kätevästi vuoroviikolla naapuriseurakunnan kanssa tai ilmoittaa järjestävänsä hautauksia vain arkena virka-ajalla. Seurakunnan työ on kutsumustyötä, jonka työajattomuus on poikkeus työelämässä. Työajattomuus mahdollistaa rippileirit, joulukirkot, pääsiäisyön messut ja vaikkapa jumalanpalvelusten striimauksen.
Verotusoikeus ja laaja kirkkoon kuuluminen ovat perinteisesti mahdollistaneet Suomessa seurakuntien tarjoamat kaikille maksuttomat palvelut. Omassa työssäni olen ollut kriiseissä päivystämässä kirkoissa ja tarjoamassa henkistä tukea. Olen ollut poliisin työparina viemässä kuolinviestiä.
Olen tehnyt työtä vankiloissa, laitoksissa, lasten- ja nuorten parissa ja ikäihmisten kanssa. Kirkko järjestää sairaalasielunhoitoa ja palvelevan puhelimen, joista jokainen seurakunta maksaa osan.
Nykyinen työni perheneuvonnassa on myös tällaista maksutonta palvelua. Kirkon työ mahdollistuu vain työntekijöiden kautta ja sellaisessa tilanteessa, että talous on vakaalla pohjalla. Virtain seurakunta on osa hiippakuntaa, ja esimerkiksi juuri tehty päätös Tampereelle rakennettavasta krematoriosta on hyvä esimerkki yhteistyöstä, jota teemme jatkuvasti yli seurakunta- ja jopa yli hiippakuntarajojen.
Kotiseurakunta ei ole itsenäinen saarekkeensa. Olemme monin eri tavoin osa hallinnollista järjestelmää ja yhteistyöverkostoa.
Kirkkohallituksessa käynnissä olevat YT-neuvottelut eivät välttämättä vaikuta suoraan jumalanpalvelusten järjestämiseen tai sanan julistamiseen paikallisesti, mutta se on varsin vahva viesti siitä, että ajat ovat muuttuneet. Seurakuntaa sisältäpäin katselevat näkevät tämän selkeästi.
Itselleni ei ole ongelma, vaikka seurakuntarakenne olisi toisenlainenkin. Aktiivinen seurakuntalaisten osallistuminen, kymmenykset ja paimen, joka pitää huolta laumastaan, on erinomainen malli.
Iloitsen kaikista, jotka taistelette kotiseurakunnan puolesta. Haluan uskoa, että se tarkoittaa myös sitä, että seurakunnan sanoma on arvokas ja olette resurssien vähetessä valmiita kantamaan vastuuta.
Jeesus kutsui kalastajia, käski jättää verkot ja lähteä ihmisiä kalastamaan. Seurakunnan työ on työtä arkana ja pyhänä ihmisinä ihmisten kanssa. Ilman työvoimaresurssia ei kirkkoa ole. Ilman rahaa ja rakennuksia kristilliset seurakunnat voivat jopa aika hyvin.
Sirpa Ahola