Pir­kan­maal­la on saa­tu naut­tia upeis­ta ke­vät­säis­tä. Läm­min au­rin­gon­pais­te kut­suu ul­koi­le­maan ja bon­gai­le­maan ke­vään merk­ke­jä. Pe­las­tus­lai­tok­sel­la näi­hin merk­kei­hin kuu­lu­vat va­li­tet­ta­vas­ti myös heik­ko­jen jäi­den ai­heut­ta­mat vaa­ra­ti­lan­teet.

Ih­mi­sen pe­las­ta­mi­nen ve­des­tä. Tämä on ke­väi­sin su­rul­li­sen ylei­nen teh­tä­vä Suo­men pe­las­tus­lai­tok­sil­la, niin myös Pir­kan­maal­la. Ke­vät­jään pe­tol­li­suus tu­lee mo­nel­le yl­lä­tyk­se­nä ja luot­to jal­ko­jen al­la kan­ta­vaan jää­ker­rok­seen on hy­vin usein pe­rus­tee­ton­ta. Pir­kan­maan pe­las­tus­lai­tos suo­sit­te­lee, et­tä jäil­le ei men­täi­si enää ol­len­kaan.

Moni meis­tä tun­tee sen piin­ko­van pilk­ki­jän, joka on jäil­lä en­sim­mäi­se­nä syk­syl­lä ja vii­mei­se­nä ke­vääl­lä. Vaik­ka joku mah­dol­li­ses­ti hy­vin ko­ke­nut jäil­lä kul­ki­ja us­kal­taa vie­lä läh­teä jär­vel­le, kaik­kien mui­den ei kan­na­ta seu­ra­ta hei­dän esi­merk­ki­ään.

Ke­vät­jäil­lä liik­ku­mi­nen vaa­tii ää­rim­mäis­tä va­ro­vai­suut­ta. Yö­pak­kas­ten jäl­keen aa­mul­la vah­val­ta tun­tu­va jää voi il­ta­päi­vän au­rin­gon­pais­tees­sa pui­kot­tua ja peh­men­tyä to­del­la no­pe­as­ti.

Vir­taus­pai­kat, lai­tu­rit, sil­to­jen ali­tuk­set ja vie­mä­rien edus­tat ovat ko­ke­mat­to­mal­le vaa­ral­li­sia paik­ko­ja vah­vo­jen­kin jäi­den ai­ka­na, ke­vääs­tä pu­hu­mat­ta­kaan. Jos alu­et­ta ei tun­ne hy­vin, ajau­tuu näi­hin vaa­ran­paik­koi­hin ta­val­lis­ta­kin hel­pom­min.

Avannosta vaikea päästä ylös

Avan­toon on help­po tip­pua, mut­ta siel­tä on vai­kea pääs­tä ylös. Jäi­hin pu­don­nut kul­ki­ja tar­vit­see siel­tä nous­tak­seen pal­jon voi­maa ja ri­pauk­sen on­nea. Apu saat­taa ol­la kau­ka­na, ei­kä avun hä­lyt­tä­mi­nen­kään vält­tä­mät­tä on­nis­tu heti. Var­sin­kaan, jos on yk­sin liik­keel­lä ja pu­he­lin tip­puu avan­toon tai kas­tuu ja ha­jo­aa.

– Vaik­ka hä­tä­nu­me­roon soi­tet­tai­siin heti, ei apu saa­vu pai­kal­le sil­män­rä­päyk­ses­sä, muis­tut­taa päi­vys­tä­vä pääl­lik­kö Sami Niit­ty­nie­mi Pir­kan­maan pe­las­tus­lai­tok­sel­ta.

– Jää­tä­vis­sä olo­suh­teis­sa ih­mi­sen toi­min­ta­ky­ky heik­ke­nee mi­nuu­teis­sa. Ne ovat pit­kiä mi­nuut­te­ja odot­taa apua, jos jäis­tä ei pää­se ylös.

Avan­nos­ta nou­se­mi­nen on vai­ke­aa, kun ohut jää ym­pä­ril­lä mur­tuu ja voi­mat hu­pe­ne­vat no­pe­as­ti. Jäil­le ei pi­täi­si men­nä var­sin­kaan yk­sin, ja jää­nas­ka­lien tu­li­si roik­kua jo­kai­sen jääl­lä liik­ku­jan kau­las­sa.

Mie­li­pi­tei­tä sii­tä, mil­loin jääl­le voi tur­val­li­ses­ti men­nä, on yh­tä mon­ta kuin on vas­taa­ji­a­kin. Jään pak­suu­des­ta voi­daan teh­dä joi­tain pää­tel­miä, mut­ta se­kään ei huo­mi­oi läm­pö­ti­lan muu­tok­sia päi­vän ai­ka­na, vir­taus­paik­ko­ja ja mui­ta muut­tu­jia. Nyrk­ki­sään­tö­nä voi pi­tää, et­tä jää on kan­ta­vaa vas­ta pit­kän pak­kas­jak­son jäl­keen. Sel­lai­sia meil­lä ei enää tä­hän ai­kaan vuo­des­ta ole.

Jos ti­put jäi­hin:
•   säi­ly­tä malt­ti ja toi­mi har­ki­ten
•   huu­da heti apua
•   kään­ny sii­hen suun­taan mis­tä olit tu­los­sa
•   riko jää­tä edel­tä­si niin pit­käl­le kuin se kä­sin ja var­ta­lol­la sär­kyy
•   ko­ho­ta it­se­si pot­ki­mal­la vaa­ka-asen­toon ja pon­nis­ta jään pääl­le
•   kie­ri, ryö­mi ja kont­taa, kun­nes var­mas­ti olet kes­tä­väl­lä jääl­lä
•   ha­keu­du no­pe­as­ti läm­pi­mään

Jos ha­vait­set jon­kun pu­don­neen heik­koi­hin jäi­hin, soi­ta hä­tä­nu­me­roon 112 ja nou­da­ta hä­tä­kes­kuk­sen oh­jei­ta.