Tuija Veija
Virroilla jatkosodan päättymisen muistoksi 20. syyskuuta järjestetyssä seminaarissa asevelvollisuudesta puhui eversti evp Asko Kohvakka Mikkelistä.
– Sotilaallisesti elämme synkintä aikaa sitten toisen maailmansodan. Jännittyminen alkoi presidentti Putinin arvostellessa länttä voimakkaasti vuonna 2007. Venäjä aloitti määrätietoisen Euroopan puolustusrakenteiden horjuttamisen Georgian ja Krimin valtaamisella ja viimeisimpänä helmikuussa 2022 se aloitti täysimittainen tuhoamissodan Ukrainassa, Kohvakka kertasi lähihistorian tapahtumia.
– Sodassa inhimilliset ja materiaaliset tappiot ovat valtavat, eikä sodalle näy loppua.
Näiden tapahtumien jälkeen sotavoimia on pyritty kasvattamaan monissa Euroopan maissa.
– Suomen yleistä asevelvollisuutta ei enää kummastella, vaan päin vastoin. Suomalainen kokonaisturvallisuusmalli herättää suurta kiinnostusta.
Puolustamisen arvoinen maa
– Talvisodan alla maamme talous oli kunnossa ja väestön elintaso korkeampi kuin koskaan. Suomalaiset kokivat yhteiskuntamme puolustamisen arvoiseksi, Kohvakka painotti.
Toisen maailmansodan jälkeen monet maat luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta, muun muassa Ruotsi ja Saksa. Mutta nyt monet maat ovat ottamassa sen uudelleen käyttöön.
Kokonaisturvallisuus on suomalainen eriasteisiin toimintoihin liittyvä yhteistoimintamalli, jolla turvataan elintärkeitä toimintoja poikkeusoloissa.
– Niitä ovat puolustuskyky, kansainvälinen toiminta, sisäinen turvallisuus, talous, yhteiskunnan kriittiset rakenteet, huoltovarmuus ja väestön toimintakyky, Kohvakka luetteli.
Asevelvollisuuden suorittaa vuosittain 21 000 nuorta ja 1 500 vapaaehtoista naisia.
– Puolustusvoimat tarjoaa satoja erilaisia tehtäviä ja koulutuksia, joista on suurta hyötyä siviilissä.
Hän totesi Suomen armeijan ja reservin olevan tällä hetkellä noin 900 000 miestä, joka on paras koko läntisessä Euroopassa.
Kohvakka kertoi myös, millaisista jaksoista varusmiespalvelus koostuu.
– Maanpuolustustahto ei ole itsestäänselvyys, se ei ole ostettavissa, hän päätti puheensa.
Hevosten sota
Hevosten roolista sodassa kertoi eläinlääkäri Tuomas Kulmala SA-arkistokuvien kera. Aihe kiinnosti kuulijoita, monen kotoa oli hevonen sotaan lähtenyt.
Eläinlääkäri Tuomas Kulmala kertoi hevosten sotatiestä.
– Sodassa hevosilla oli ratkaiseva merkitys, samoin kuin silloisen yhteiskunnan rakentamisessa ja kehittymisessä. Suomessa oli vuonna 1939 noin 400 000 hevosta, Kulmala avasi.
Hän kertoi armeijalla olleen ennen sotia noin 4 500 hevosta. Jo 1920-luvulla oli säädetty hevosottolaki, joka mahdollisti hevosten ottamisen siviilistä armeijan käyttöön.
Kevyt kenttäkanuuna ylittää juuri valmistuneen Ontrosenvaaran sillan 14.8.1941.
SA-kuva
Hevosia otettiin sotaan noin 72 000. Hevosella piti olla mukanaan tietyt varusteet ja jonkin verran rehua.
Hevosia tarvittiin etenkin kuljetuksiin. Rintamalla liikkui 70 000 kiloa ruokaa päivittäin.
– Huoltojoukot on aselaji, joka huomataan vasta sitten, kun se ei toimi. Kuten tunnettua, armeija marssii vatsallaan. Kuljetukset piti hoitaa säännöllisesti, nopeasti ja oikeaan paikkaan, Kulmala luonnehti.
Sodassa hevosia haavoittui ja kaatui siinä missä miehiäkin.
– Talvi- ja jatkosodassa hevosia jouduttiin lopettamaan tapaturmien vuoksi 1 500.
Kulmalan mukaan hevoselle 300 kilon kuorman vetäminen tiellä oli leikin tekoa, mutta tiettömässä korvessa se on paljon.
– Suomalaiset lantakärryt olivat parhaat monenlaiseen kuljettamiseen. Haavoittuneita vietiin usein purilailla, jotka joustivat ja olivat kyyditettävälle mukavammat kuin kärryt.
Kulmala päätti esityksensä sanoen, että paitsi sotajoukoissa, myös kotirintamalla suomalaiset suomenhevosineen turvasivat maalleen itsenäisyyden.