Koska kaikki on suhteellista, ei voi välttyä myöskään vertaamiselta. Sanotaan, ettei ole hyvä verrata, mutta todellisuudessa sitä tekee huomaamattaan. Mikään ei ole olemassa vain itsessään, vaan sen merkitys selkiytyy vain vertaamalla johonkin toiseen.
Kun vertaa, voi käydä niin, että huomaa, ettei täydellistä suoritusta olekaan. Koululaisena tähtäsi kympin suoritukseen, mutta mahtoiko sekään suoritus olla täydellinen. Aina on parantamisen varaa ja yksi elämän tarkoituksista lienee pyrkiä aina vain parempaan. Vai voisiko tyyytyä olemassaolevaan?
Vertailu ja symbolisten merkitysten hakeminen ovat asia erikseen. Jotta voisi paremmin ymmärtää vaikeita asioita, niitä voi verrata arkisempiin ja jokapäiväisiin toimiin. Sananlaskut ja vertaukset ovat kautta aikojen kiinnostaneet, koska ne kiteyttävät vaikeita kokonaisuuksia arkisiksi. Mieleeni on esimerkkinä jäänyt lukion psykologiassa oppimani kuvaus siitä, miten konkreettisten operaatioiden kaudella elävä lapsi ymmärtää asioita. Kun 8-vuotiaalta kysyttiin, mitä tarkoittaa sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", hän vastasi "vyö". Näppärä vastaus, mutta samainen henkilö aikuistuttuaan on jo saanut sanonnalle syvemmän merkityksen.
Jos vertaa 50 vuoden takaista Suomea tai koko maailmaa nykymaailmaan, ei voi uskoa, miten ja mihin suuntaan asiat ovat kehittyneet. Paljon on kehitetty hyvää, mutta huonompaankin suuntaan on monessa mielessä edetty. Mutta koska emme voi muuttaa kuin itseämme, voimme hyvällä syyllä todeta ainoastaan itsestämme, olemmko suhteellisen vai verrattain tyytyväisiä itseemme.
Kaikella kunnioituksella, sinullakin lienee varaa muuttua vielä parempaan suuntaan!
Tuula Jokinen