Matteuksen evankeliumista löytyy hyvin vahva, vapauttava ja elämää ylläpitävä Jeesuksen opetus.
Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Anteeksiantaminen ei aina ole helppoa, mutta se tuo rauhan ja levon, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Eikö juuri anteeksi antamattomuudesta synny vihan ja koston kierre, joka pahimmillaan jyllää ja vaikuttaa sukupolvienkin yli?
Asioista voidaan olla erimielisiä, eikä kaikkea tule sallia ja niellä mukisematta. Kaunaisuus, viha, kiukku ja näistä syntyvä anteeksiantamattomuus on jotain sellaista, joka tuhoaa ja lietsoo vihaa.
Menneestä irti päästäminen antaa tilaa uudelle, levolle ja rakkaudelle. Jokainen meistä tietää, miten viha ja kiukku vaikuttaa ympäristöön ja ennen kaikkea omaan itseen, terveyteen ja hyvinvointiin negatiivisesti.
Samoin anteeksiantamus, omalla positiivisella vaikutuksellaan tukee omaa terveyttä, hyvinvointia ja hyvällä ololla on taipumus myös levitä ympäristöön saaden aikaan hyvää.
Sodat, julmuudet, vihanpidot ja riidat, ovat kautta aikojen juontaneet juurensa anteeksiantamattomuudesta, joka on syössyt osapuolet koston kierteeseen.
Anteeksiannossa ei ole kyse pikkujutusta, jostain, jonka voisi olkia kohauttamalla ohittaa, laittaa syrjään, siinä on kyse jostain syvemmästä, lopulta kyse saattaa olla jopa elämästä ja kuolemasta.
Anteeksiantamattomuudesta lopulta lähtee sodat, viha ja tuho. Ei ihme, että Jeesus itse otti näin tiukoin sanoin puheeksi anteeksiantamuksen, johon hän sisällytti myös ehdottomuuden sävyn Jumalan anteeksiantaumuksesta.
Mari-pappi
Virtain seurakunta