Viikonvaihteen järkyttävän liikenneonnettomuuden jälkeen Suomen Tieyhdistys on saanut lukuisia kysymyksiä yksityisteiden liikenneturvallisuuteen ja tiekunnan vastuuseen liittyen. Tieyhdistys muistuttaa, että tieliikennelaki ja liikennevakuutus ovat voimassa myös yksityisteillä.
Ajoneuvoa on ajettava olosuhteiden edellyttämällä varovaisuudella ja tarvittaessa auto on pysäytettävä. Yksityistiet eivät yleensä vastaa maanteiden suunnitteluohjeita, joten siellä voi olla puutteita näkemäalueissa, kiinteitä esteitä välittömästi ajoradan reunassa, jyrkkiä mäkiä ja puutteellisia tai kokonaan puuttuvia suojakaiteita. Myös tienhoito, kuten auraus tai hiekoitus, poikkeaa monesti maanteiden hoidosta. Yksityisteillä ei ole tienpitäjää velvoittavia normeja edellä mainituista seikoista, vaikka tiekuntien tavoitteena vastuullinen ja turvallinen toiminta onkin. Ajoneuvon kuljettajan on tärkeää ymmärtää tämä siirtyessään yksityistielle.
Taajamien ulkopuolella sijaitsevilla yksityisteillä on periaatteessa 80 kilometriä tunnissa nopeusrajoitus, jos muuta ei merkein ole ilmoitettu. Valtaosalla Suomen yksityistiestä turvallinen ajonopeus on paljon alhaisempi. Kuljettajan on sovitettava ajonopeutensa olosuhteiden mukaisesti.
Moottoriajoneuvoilla yksityisteillä tapahtuvien liikenneonnettomuuksien henkilövahingot korvataan liikennevakuutuksen kautta samoin kuin maanteillä. Ajoneuvolle tapahtuvat omaisuusvahingot korvataan vapaaehtoisen vakuutuksen kautta ja useamman ajoneuvon onnettomuudessa saa syytön osapuoli korvauksen vastapuolen liikennevakuutuksesta.
Tiekunta vastaa tien turvallisuudesta
Tiekunta vastaa tiensä turvallisuudesta niin tien rakenteen kuin tienhoidonkin osalta. Yksityistielaki ei sääntele yksityisteiden mitoituksia, kuten ajoradan leveyttä, pituuskaltevuutta ja näkemäalueita. Vuonna 1984 silloinen TVH on julkaissut yksityisteiden suunnittelu- ja rakentamisohjeet, joita Väylävirasto on joiltakin osin päivittänyt. Tieyhdistys suosittelee noudattamaan näitä ohjeita yksityisteiden tienpidossa.
Vanhaa tietä rakennettaessa tai perusparannettaessa esimerkiksi suojakaiteiden on täytettävä vaaditut lujuusvaatimukset. Valtio avustaa yksityisteiden siltojen perusparantamista ja avustuksen ehdoissa edellytetään tällaisten suojakaiteiden rakentamista.
Tieosakkaat päättävät kunnossapidon tasosta
Yksityistielain 24 pykälän mukaan tie on pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa niin, että kunnossapidosta ei aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia. Kunnossapidossa on otettava huomioon myös liikenneturvallisuus.
Avainsana on tieosakkaiden liikennetarve. Kunnossapitoa ei siis tarvitse tehdä ulkopuolisten kulkijoiden mahdollisia tarpeita varten. Merkittävä osa Suomen yksityisteistä on ilman talvihoitoa. Monia teitä, kuten metsäteitä, ei aurata kuin tarvittaessa eikä valtaosaa yksityisteistä hiekoiteta lainkaan. Talvihoidon puuttumisesta ei ole tarvetta ilmoittaa esimerkiksi liikennemerkein.
Tiekunta tai järjestäytymättömän tien kohdalla tieosakkaat voivat joutua vahingonkorvausvastuuseen tienpidon laiminlyönnistä. Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti edellytetään tuottamusta eli jonkin asteista laiminlyöntiä siinä velvoitteessa, joka tiekunnalla tienpitäjänä on ollut. Lisäksi vahingolla ja laiminlyönnillä on oltava syy-yhteys eli vahingon on johduttava laiminlyönnin aiheuttamista olosuhteista.
Ympärivuorokautista päivystystä tiellä ei kuitenkaan tarvitse pitää, mutta tiekunnan on syytä pitää kirjaa tielle tehtävistä toimenpiteistä kellonaikoineen. Urakkasopimuksessa tämä tehtävä on yleensä annettu aurauksesta vastaavalle urakoitsijalle.
Tiekunnan vahingonkorvausvastuu voi olla lähellä, jos tietä ei hoideta lain 24 pykälän mukaisesti määritetyssä kunnossa. Jos tiekunta on päättänyt, ettei talvihoitoa tehdä, vastuuta satunnaisen tienkäyttäjän suistumisesta tai muusta on vaikea nähdä.
Rikosoikeudellinen vastuu ei poissuljettu
Hoitamatontakin tietä on kuitenkin syytä tarkkailla ja ääritapauksessa tieosakkaat voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen tiellä tapahtuneesta onnettomuudesta. Esimerkiksi tapaus, jossa tiellä oleva silta on sortunut ja aikaa kuluu ilman, että siitä varoitetaan ja estetään sillalle ajaminen, voi täyttää rikoslain 44. luvun 14 pykälän mukaisen vaaranmerkintärikkomuksen tunnusmerkistön.
Tieyhdistyksen tiedossa ei kuitenkaan ole tapauksia, joissa tällaisesta olisi tiekunnan osakkaita tuomittu.